Muistan miten äitini paijasi minua iltaisin nukkumaan. Olin neljän tai viiden vanha ja jaoin huoneen isosiskoni kanssa.
Äiti istui matalan sänkyni laidalla ja kevyesti siveli hiusrajaani ja ohimoitani. Ajattelin vain, etten haluaisi hänen lopettavan ikinä. Minua alkoi jo kauheasti nukuttaa, mutta halusin pysyä hereillä, jotta voisin nauttia kosketuksesta kauemmin.
Muka ovelana käännyin sängyssäni kasvot seinään päin ja pidin toista silmääni auki, etten vain vahingossa nukahtaisi. Äitini jatkoi paijausta, sanoi rauhallisesti ”laita vain silmät kiinni”, ja minä ihmettelin mistä äiti saattoi tietää että minulla oli toinen silmä auki.
Tämä muisto on palannut mieleeni usein kun olen iltaisin paijannut omia lapsiani nukkumaan. Usein minusta jo tuntuu siltä että lapsi on nukahtanut paijaukseen, mutta sivelyiden lopettamista seuraakin uninen ”äiti jatka vielä” -kommentti. Joskus lapsi tarttuu käteeni ja mitään sanomatta vie sen takaisin hiuksilleen tai ohimoilleen.
Molemmat lapsemme ovat aivan vauvasta tottuneet jokailtaisiin paijauksiin. Molemmat, nyt jo alakouluikäiset lapset edelleen toivovat paijausta tai hierontaa joka ikinen ilta. Vaikka lapsen päivä olisi päättynyt kiukkuun tai kinaan, ja ovi pamautettu kiinni ”ihan tyhmän” äidin tai isän nenän edestä, hetken rauhoittumisen jälkeen lapsen huoneesta kuuluu usein sovitteleva ”okei, nyt saa tulla paijaamaan”.
”Tuli äiti mieleen”
Mieleeni on jäänyt vahvasti yksi aivan ensimmäisistä Brain Relief -asiakkaistani, viisikymppinen perheenisä joka tuli hoitoon kaverinsa vinkistä, kokeilunhaluisena ja kiinnostuneena tutustumaan uudenlaiseen hoitoon. Aivan hoidon lopussa hän alkoi nyyhkiä ja hänen äänensä värisi kun hän hoidon jälkeen totesi: ”Tuli äitiä ikävä, kukaan muu ei ole koskenut tuolla tavalla.” Taisin itsekin liikuttua.
Saman olen kuullut myöhemmin monta kertaa, monen ikäisiltä naisilta ja miehiltä. ”Tuli äiti mieleen.”
Moni hoidettava on jäänyt pohtimaan kokemustaan Brain Relief -hoidon kosketuksesta. Moni yllättyy siitä miten erilaiselta hoito tuntuu muihin hieronta- tai kosketushoitoihin verrattuna, ja siitä miten paljon keskenään aivan erilaisia kosketuksia hoidossa onkaan. Monelle on myös tullut yllätyksenä kokemus siitä miten erilaiselta eri tavoilla tehnyt kosketukset voivatkaan tuntua. Ja siitä, miten erilaiselta nämä erilaiset kosketukset tuntuvat verrattuna esimerkiksi perinteiseen hierovaan kosketukseen. Moni myös mainitsee yksittäisiä liikkeitä tai kohtia, joita hoidossa on käyty läpi, ja jotka ovat tuntuneet erityisen ja ehkä myös yllättävän miellyttäviltä.
Kunnioittavaa ja hoitavaa kosketusta
Viime vuosina kosketus on herättänyt paljon keskustelua. Tänä metoo-aikana ihmisiä on hämmentänyt epävarmuus siitä, millainen kosketus on sallittua ja hyväksyttävää, ja millainen ei. Meillä on ehkä kaikilla omakohtainen kokemus kosketuksesta joka ei ole tuntunut hyvältä. Toivottavasti meillä on jokaisella myös kokemuksia turvallisesta ja miellyttävästä kosketuksesta.
Brain Relief -hoitajana voin tarjota turvallista kosketusta, turvallisessa ympäristössä. Kosketus tapahtuu aina hoidettavan luvalla, eikä kukaan tule hoitoon vasten tahtoaan. Jos hoidettava ei toivo jotain kehonsa osaa kosketettavan, toivetta luonnollisesti kunnioitetaan. Koska hoito tehdään vaatteet päällä, on hoidettavalla jo lähtökohtaisesti kunnioittava oma tila. Tämä säilyy koko hoidon ajan, vaikka hoitaja on jatkuvassa kosketuksessa ja hyvin lähellä. Kosketus on kunnioittavaa ja hoitavaa, läpi koko hoidon.
Brain Relief -hoitajakoulutuksissa neuvon kurssilaisia muutaman otteen kohdalla ajattelemaan liikkeen ”kuin paijaisit nukahtavaa lasta”. Tuosta mielikuvasta syntyy kosketukseen juuri se hellyys, rauhallisuus ja lempeys, jota niissä hoidon hetkissä tavoitellaan.
Sillä jos jotain tähän maailmaan haluan tuoda, niin lisää äidillistä, rakastavaa kosketusta.
Artikkeli on julkaistu alunperin brainrelief.fi sivuston blogissa tammikuussa 2021. Kirjoittaja Anna Jalava on Brain Relief -hoitaja ja pääkouluttaja, sekä hoitajakoulutuksesta vastaavan Brain Relief Academy Oy toimitusjohtaja.