Tänään tulee 18 vuotta siitä kun sain y-tunnuksen ja aloitin yrittäjänä. Yrittäjyyteni on siis täysi-ikäinen! Wohoo!
Aloitin ammatinharjoittajana parikymppisenä, opiskelija-asuntolasta käsin. Tein pedagogin opintoja ja elätin itseni pääosin tarjoilijan hommissa, mutta minulla alkoi olla myös niin paljon oppilaita että toiminimen perustamista ei enää kehdannut viivyttää.
Siihen asti olin ajatellut, että minusta ei sitten IKINÄ tule yrittäjää. Hyvinpä piti se päätös.
Kypsä ja fiksu aikuinen?
Muistan hyvin miltä itsestä tuntui olla 18-vuotias. Sitä oli niin kypsä ja fiksu nuori aikuinen, itsevarma ja valmis elämään. Hah, lapsihan sitä vielä oli. Virallisesti oli itse vastuussa itsestään, mutta henkisesti olisi ollut aivan pulassa ilman läheisten tukea ja apua.
Koitan pitää tämän mielessä kun katselen tätä omaa 18-vuotiasta yrittäjyyttäni. Kyllähän se on oppinut ja kehittynyt näiden vuosien aikana jo aivan valtavan paljon kaikkea. Kasvuakin on tullut, välillä spurtteina, ja välillä on jumitettu pidempään miinuskäyrällä. Se on opetellut, kehittynyt, kokeillut, onnistunut ja vahvistunut. Mutta se on myös kompuroinut, epäonnistunut ja pettynyt.
Ensimmäistä liiketoimintaani kasvatin kuin omaa lastani, mikä oli kyllä palkitsevaa, muttei kovin tervettä. Tuon ”ensimmäisen lapseni” myyminen onkin vaikeimpia asioita mitä olen yrittäjänä tehnyt. Toinen suuri taistelu on ollut omasta uupumuksesta nouseminen. Jos liiketoiminnan myyminen oli kuin tiukkaan liimautuneen laastarin irtirepäisy, uupumuksesta toipuminen oli kuin märkivän avohaavan hoivaamista, ja siihen meni lopulta lähes seitsemän vuotta.
Ehkä, kun yrittäjyyteni on nyt kypsä ja viisas täysi-ikäinen, pahin teini-ikään liittyvä itsensä etsiminen olisi ohi. Sitä on nimittäin todellakin riittänyt. Yrittäjyyteni on vaihtanut fokusta ja suuntaa useaan kertaan, yleensä juuri silloin kun sillä on alkanut mennä hyvin. Se on jatkuvasti etsinyt itseään ja luonut nahkansa moneen kertaan. Aivan viime vuosinakin olen aloittanut ainakin viisi uutta liiketoimintaa, lopettanut pari, ottanut riskejä, aloittanut taas alusta ja pistänyt valtavia siivuja liikevaihdosta uuden opiskeluun.
Täysi-ikäisyys tuo vastuuta
Mutta nyt on aika vakavoitua, sillä aikuistuminen on merkittävä askel. Jokaisessa täysi-ikäisyyden saavuttaneille suunnatussa oppaassa ja tekstissä muistutetaan että täysi-ikäisyys tuo vastuita ja velvollisuuksia joita nuoremmilla ei vielä ole.
Nyt joutuu myöntämään, että tämä ei koske yrittäjyyttä. Vastuita ja velvolllisuuksia kun on riittänyt aivan ensimmäisestä päivästä lähtien. Tänä päivänä yrittäjyyden aloittaminen ja yhtiön perustaminen on huomattavasti helpompaa kuin minun aloittaessani, mutta vastuita ei edelleenkään voi unohtaa. Tukea on tarvittu, mutta paljoa sitä ei ole ollut tarjolla. Jos ei ole itse rakentanut itselleen turvaverkkoja, niitä ei ole. Itse otat riskit ja myös kannat ne. Tämä ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä. En kuitenkaan väitä että tässä olisi mitään väärää, päinvastoin, näin se kuuluukin mennä.
Mutta se tuntuu kohtuuttomalta, että silloin kun riskinotto kannattaa ja siitä seuraa menestystä ja hyvinvointia, sitäkään ei katsota hyvällä. Kateuden määrä ja aiheet ovat tässä maassa jotain käsittämätöntä. Olen saanut yrittäjävuosinani niin paljon ilkeitä kommentteja, etten onneksi enää muista kuin murto-osan. Olen muka aloittanut liian nuorena (ketä se haittaa?), nostellut vain tukia (en ole saanut euroakaan tukia, edes starttirahaa), riistänyt työntekijöitäni (joista jokainen sai työstään parempaa tuntipalkkaa kuin minä) ja niin edelleen. Toki olen ollut muutenkin täysin sopimaton yrittäjäksi ihan vain koska olin nuori nainen (no sori, jospa seuraavassa elämässäni syntyisin vanhaksi mieheksi niin en olisi kenellekään ongelma). Uskottavuushaasteet, joita parikymppinen nuori nainen työnantajayrittäjänä epätyypillisellä alalla kohtasi, on aihe josta en nyt edes aloita.
Onneksi yrittäjyydessä ei ole tarvinnut olla yksin. Tärkein tukiverkosto itselleni on aina ollut nuorten yrittäjien verkosto. Muistan edelleen hyvin eräässä tapahtumassa nousseen voimakkaan tunteen, että tämä on minun heimoni. Nää tyypit ymmärtää mua. Näille ei tarvii selitellä. Tuossa joukossa ei ole myöskään koskaan tarvinnut kohdata kateutta tai vahingoniloa, sillä jokainen nuori yrittäjä tietää mitä kasvu ja menestyminen vaatii, millaisia haasteita voi kohdata, ja myös miltä tuntuu silloin jos ei menekään kovin hyvin. (Kiitos teille: nuoret yrittäjät, entiset nuoret yrittäjät ja ikuisesti henkiset nuoret yrittäjät.)
Mikäs sinusta tulee isona?
Oma yrittäjyyteni on nyt nuori aikuinen. Se on etsinyt itseään pitkään, ja vaikka monet lupaavalta tuntuneet suunnat ovat osoittautuneet kestämättömiksi, on viisautta ja varmuutta kertynyt koko ajan lisää. Se tiedostaa tosi hyvin, että sillä on edessä vielä pitkä matka haasteineen, esteineen ja suunnanvaihdoksineen, mutta se tietää myös sen että edessä odottaa maailma täynnä upeita mahdollisuuksia, kokemuksia ja onnistumisen paikkoja. Sillä on tosi vahva luottamus siihen, että nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan.
Sen matkalla kerryttämä viisaus näkyy nyt kaikessa mitä se tekee, ja näyttää siltä että se on oppinut myös virheistään ja vastoinkäymisistä. Se on oppinut mikä on tärkeintä. Se on oppinut verkostojen voiman ja merkityksen. Se on oppinut mihin kannattaa keskittyä ja minkä voi jättää huomiotta. Se on oppinut mestariksi epävarmuuden sietämisessä. Ja se on oppinut juhlimaan onnistumisia ja olemaan niistä aidosti ylpeä. Se on myös ehkä vihdoin oppinut että maratonia ei voi juosta sprintterin vauhdilla. Vaikka sen mieli kiiruhtaisi jo seuraaviin tavoitteisiin, se osaa jo säädellä voimiaan ja huolehtia omasta jaksamisestaan.
Aika ajoin tuota nuorta aikuista ahdistaa kun se ei vieläkään oikein tiedä mikä siitä tulee isoja, varsinkin kun sitä siltä aina välillä tiedustellaan. Mutta se tuntee itsensä ja tietää mitä se on nyt, ja se tietää mitä kohti se on menossa seuraavaksi. Se riittää sille nyt.
Tämä on sinun matkasi
ja yksin sinun.
Muut voivat kulkea rinnallasi,
mutta kukaan ei voi kulkea
sinun puolestasi.
– Rumi
Kuva Kodin Kuvalehden jutusta elokuulta 2009. Yrittäjyyttä oli takana viisi vuotta ja yrittäjä itsekin oli vielä kovin nuori.